keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Jouluinen kirppislöytö

Tänään sekin tuli taas todistettua, että kirppiksellä täytyy AINA kulkea avoimin mielin! Mutta aloitetaanpa alusta... jokunen viikko sitten mieheni laittoi kuistin ikkunoiden alle ikkunalaudat, omille taimikasvatuksilleen. Aloitin heti miettimään itsekseni ja vähän ääneenkin, että minkäslaista joulukoristetta tai -valoa niille saisi. Olisi ihana kun löytyisi pitkänmallinen kynttelikkö, ei sellainen kolmio, kuin yleensä.
Tänään kiertelin parillakin kirppiksellä etsien nappeja tuunausprojektiini. Niitä ei löytynyt, mutta löysin unelmien kynttelikön!! Aito vanha pakkaus, yli 1metrin pituinen kynttelikkö, kuin tehty tuolle ikkunalaidalle! Pikainen testaus kassalla, toimii! Nyt vain täytyy malttaa odottaa pimeneviä iltoja, että pääsen ihastelemaan löytöäni oikealla paikallaan.


 
 

lauantai 9. toukokuuta 2015

Joulu hiipii mieliin

Eilen illalla juuri ennen nukkumaanmenoa kirjoittelin jouluvihkooni siitä, kuinka vielä ei oikein ajatustakaan ole tullut aiheesta ensi joulu. Ei mitään siitä missä sitä vietettäisiin, mitä koristeita tarvittaisiin, olisiko jotain teemaa, ei ei mitään. Vähän jo huolestuttaa... yleensä tähän aikaan vuodesta suunnittelen jo joulukortteja, mietin muita joulujuttuja ainakin jollakin aivolohkon sivuosalla. Nyt ei. Apua!!
Johtuuko se siitä, että olen ahkerasti kerännyt Pinterestiin joulujuttuja, jolloin ne ovat painuneet johonkin aivojen syövereihin putkahtaakseen sitten jossain vaiheessa esiin. Vai jostain muusta. Tiedä häntä.

Tänä aamuna kymmenvuotias tyttäreni kömpi viereeni sänkyyn jotain käsissään. 3 suklaista pikkuista joulupukkia. Hän sanoi: "Äiti, heräsin ja muistin, että minulla on nämä tallessa, syödäänkö yksi?" Ja me söimme. Muistellen viime joulua. Nyt jälleen hiukan varmempana, kyllä se joulumieli ja -ajatukset sieltä vielä tulee. Tänä vuonna ehkä hitusen myöhempään kuin jonain muuna vuonna.