Nyt on se aika vuodesta, kun olisi Tampereella Suomen Kädentaitomessut. Olisi. No, tänä vuonna ei ole. On virtuaalimessut. Ne vaan ei toimi, teknisesti niin kökkö ratkaisu, etten mitenkään jaksa kahlailla uusia yrityksiä läpi. Parissa vanhassa, tutussa olen poikennut, mutta messutarjouksien metsästys on sitten jo ihan ylivoimaisen tuskan takana. Yleensä olen näiltä messuilta hankkinut joulutunnelmaa ja useita lahjoja. Nyt täytyy keksiä jotain muuta. Harmi, sillä koen, että juuri tänä vuonna kotimaisilla käsityölahjoilla olisi ollut vielä isompi arvo kuin normaalivuotena. Messuilta olen myös ostanut paljon materiaaleja itsetehtäviin lahjoihin, inspiroitunut, saanut ideoita, tehnyt löytöjä, tavannut ystäviä, kauppiaita, saanut poikkeaman harmaasta arjesta marraskuussa. Toivottavasti ensi vuonna taas.
Tulipas puuskahdus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti