Joulukuun 1.

 Niin se taas marraskuu voitti minut... no, ei sillä, etteikö joulu olisi ollut mielessä ja tehtykin on kaikenlaista, mutta tänne blogiin asti en vain ole kerennyt... korona on muuttanut suunnitelmia jo moneen kertaan ja voi olla, että olemme joulun ihan omassa kodissa kolmestaan. Ainakin se olisi erilainen joulu! Kovasti olen yrittänyt löytää positiivistä siitä, mutta vähän vähissä on ne ilon asiat, mitä siihen liittyy, ettei joulua voisi viettää läheisten seurassa. 

Äitini tekemä jouluinen valokranssi pääsi seinälle ja valaisemaan keittiötä jo jokin aika sitten.  Yksi suosikkikoristeistani ja varma joulun merkki. 

Aamulla havahduin, että olen meillä ainoa, jolla ei ole joulukalenteria! Yleensä olen osallistunut vaikka minkälaisiin kalenterivaihtoihin ja saanut niistä todella kivoja ylläreitä. Tänä vuonna jotenkin vain sopivaa ei tullut vastaan, enkä osallistunut mihinkään. Sitten muistin, että syksymmällä -oliko peräti Hulluilta päiviltä -ostin adventtikynttilän, eikä muuta kuin kynttilänjalka kaapista ja kynttilä palamaan. Tulee se joulu näinkin!