Selailin jouluvihkojani ja blogiani vuosia taaksepäin. Jouluvihkoilla alkaa olla takanaan jo parikymmentä vuotta! Huimaa. Mutta takaisin asiaan. Joulunodotukseni on monena vuotena alkanut näin elokuun vaihteessa, kun olen palannut mökiltä jonain sateisena iltana. Näin nytkin. Syksyn ajatukset hiipivät mieleen, kun täytyy saada kalenteri taas vastaamaan syksyn toimintoja, täytyy hahmottaa mitä ollaan tekemässä, mitä milloinkin ja miltä tuleva syksy näyttää. Ja tällä hetkellä näyttää hyvinkin pitkälle sille, että joulunalusajasta ja oikeastaan koko syksytä on tulossa varsin kiireinen.
Viime vuonna tähän aikaan näytti työrintamalla ihan kuolleelle. Ei mitään järkeä, ei mitään tapahtumia, ei mitään. Nyt taas takanani on kiireisin heinäkuu ikinä. Olen muka ollut lomalla, mutta täysin loman tarpeessa. Tuntuu, että tekemistä on niin paljon, etten mitenkään ehdi tekemään kaikkea. Uskomatonta... Kuluneen vuoden aikana olisin ehtinyt tekemään vaikka mitä, mutta olenko tehnyt... monenlaista kyllä, mutta en ehkä sittenkään ihan kaikkea sitä mitä olisin halunnut, tai olisin voinut tehdä toisenlaisiakin juttuja. Aloitin opiskelemaan. Taas. Se on tietysti vienyt paljon aikaa, mutta on ollut myös antoisaa. Olen siinä sivussa oppinut nauttimaan äänikirjoista. Kulutan niitä melkoisella tahdilla. Vielä vuosi sitten en edes voinut kuvitella pitäväni siitä touhusta. Olen kehittänyt työtäni, edennyt siinä. Ja nyt tulokset alkavat näkymään. Samaan aikaan mietin, että edessäoleva kiire ahdistaa, väsyttää. Haluanko oikeasti sitä? Mitkä ovat ne jutut mistä saan voimaa ja energiaa? Yksi on varmasti tämä joulublogini, johon yritän keskittyä entistä enemmän. Eilen aloittamassani uudessa jouluvihossa on erikseen osio joulublogi-ideat. Sinne tulen keräämään mieleen tulevia postausaiheita ja niitä sitten kirjoittelen tänne, kun on sellainen olo, että en spontaanisti keksi mitään kirjoitettavaa. Yli kymmenen erilaista juttuaihiota siellä jo on. Jonain päivänä kirjoita niitä sitten valmiiksi ja ajastan luettavaksi, tai osallistuttavaksi. :-)
Tätä kirjoitan sateen ropinaa kuunnellen, jouluteetä joulumukista hörppien, välillä kynttilän liekkiä katsellen. Melkoisen seesteinen hetki.
Kuvan pipariukko taloineen on muutaman vuoden takaa ja siellä se huikkaa, tervetuloa mukaan joulunodotukseeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti