Maanantaina sitten töissä ajattelin, että himskatti, miksi lykätä pidemmälle sitä, minkä voi tehdä heti. Kotimatkalla hain lähikaupasta piparitaikinan ja täytyy kyllä sanoa, että tyttären ilme oli sanoinkuvaamaton, kun ilmoitin, että treenien jälkeen leivotaan pipareita. Ja niin me leivottiin! Viimeiset saatiin ulos uunista puoli kymmeneltä. Onneksi tiistaina oli kympin kouluaamu hänellä, niin ehti vielä nukkumaankin kunnolla. Yhdet piparit maistettiin paistamisen lomassa. Tällä kertaa tuli pingviinejä, perhosia, tähdenlentoja ja sydämiä. Pipareista tuli ihan hyviä, vaikka kyllä omatekemä taikina on aina parempi... nyt torstai-iltana niitä on jäljellä enää muutama. Viikonloppuna varmaan leivotaan lisää...
Totesin jälleen kerran, että meillä on ihan uskomaton määrä muotteja! Kymmeniä. Pitäisi varmaan tehdä oma postauksensa niistä...
Kuvassa osa pipareista, osa oli vielä työn alla ja osa sai kuorrutuksensa seuraavana päivänä. Itse pidän näistä koristelemattomista pipareista enemmän.
Ihanaa :) Mua aina hellyttää, kun jouluihmisen lapsista paljastuu samoja piirteitä.. on varmasti suurin osa lapsista kiintyneitä joulun aikaan, jos on mukavia muistoja siitä. Mutta toiset vaan fiilistelee enemmän ja tunteella :) Mun esikoinen on kanssa joka vuosi enemmän jouluihminen, Poika täyttää kuusi vuotta talvella ja on jo ihan tarkat ajatukset, miten joulua kuuluu viettää ja miltä se tuntuu ja milloin se aloitetaan <3 pakahdun siihen!
VastaaPoista